Viime maanantaina kaupunginhallituksessa tehtiin päätös, että kaupungin ruokapalveluissa ei toteuteta kaavailtuja säästöjä ennen kuin sote-sektori on saanut aikaiseksi organisaatiomuutoksia (säästöjä?). Protestoin vähän Marjon tekemän ehdotuksen muotoilua, koska mielestäni se on epämääräinen ja jättää paljon tulkintamahdollisuuksia. Marjon pöytäkirjaan kirjoittamaton perustelu oli, että nyt on jo säästetty kouluista eikä seuraavaksi kuulu säästää lapsista vaan sotesta, jonka yhteydessä aina puhutaan huomattavasti suuremmista summista kuin koulu- saati ruoka-asioissa. Tottapa tuokin.
Jälkiviisastelen nyt julkisesti tämän tekemämme päätöksen ympärillä, sillä olin ainoa, joka kannatti virkamiesten ehdotusta ruokapalveluluiden säästöistä. Mitä oikein ajattelin? Ja ajattelen?
Mitä olisi voinut tapahtua?
- Kaupungin ruoat tehtäisiin kahdessa isossa keittiössä, jotka saataisiin tehokkaaseen käyttöön. Järkeen käy, että kyläkoulujen muutamat makaronilaatikot valmistuisivat siinä samalla kuin isojenkin koulujen ja vanhainkotien laatikot, puhumattakaan laktoosittomista, gluteenittomista, kasvisruoista ja muista erityisruokavalioista, joita nyt tehdään monessa paikassa yhdet annokset. Rahaa säästyy, kun raaka-aineet hankitaan isoina erinä, ja lähiruoan ainesten määrä kasvaa.
- Ruoka kuljetettaisiin kylmänä sitä varten varustetuilla, mahdollisesti työllistettyjen kuljettamilla autoilla kyläkouluille ja niille vanhuksille, jotka itse pystyvät ruokansa lämmittämään, kahdesti viikossa. Vastaanottavassa päässä ruoka laitetaan heti kylmään. Kylmäketju ei katkea.
- Kyläkouluilla emäntä lämmittää tai loppuunvalmistaa esivalmiin ruoan, keittää perunat ja tekee salaatit. Ruoka on samaa (yhtä hyvää) kaikilla Ikaalisten kouluilla.
- Kyläkoulujen keittiöihin on tehtävä joitain parannuksia, koska muuten kylmäketju ja ruoan lämmittäminen ei onnistu. Viime vuosina investoinnit on kuulemma jätetty tekemättä, koska ei ole ollut aivan pakko. Nyt olisi.
- Kyläkoulujen emäntien määrää ei tarvitse lisätä, ja eräältä vapautuvat ruoanlaittotunnit voidaan käyttää aamu- tai iltapäivätoiminnan mahdollistamisen. Uusia palkkakuluja ei tule, ja emännille tulee sijaisjärjestelmä; kyläkoulunkin emäntä saa sairastaa mutta silti joku tulee tekemään työt.
- Vanhuksista ne, jotka eivät pysty lämmittämään ruokaansa, saisivat edelleen lämpimän aterian joka päivä, kuten ennenkin. Kylmiä aterioita olisi kokeiltu vain Tevaniemen alueella – sittenhän olisi tiedetty, miten vanhukset kokevat lämmittämisen ja sen, että joka päivä ei tarvitse olla kotona ja hereillä silloin, kun ruoka tulee. Lähtökohtaisesti olen aina kokeilukulttuurin kannattaja.
- Lisäksi olisi ollut ruokapalveluiden sisäisiä järjestelyjä paperitöissä yms., jotka eivät varsinaisesti näy asiakkaille.
- Rahaa oli säästynyt sadoissa tuhansissa pyöriviä summia. Okei, pientä soten kuluvuoriin verrattuna, mutta joka sektorilla säästöjä tavoitellaan silti.
Kuten Reijo kaupunginhallituksen takapenkiltä asian ilmaisi: mitä peruuttamatonta pahaa tällä olisi saatu aikaiseksi?
Mikä prosessissa meni hyvin? Ruokapalvelut kehitti idean, jolla toimintoja voidaan tehostaa ja säästöjä saada aikaiseksi. Siellä pantiin toimeksi eli muutoksia ruvettiin toteuttamaan rivakasti. Jonkun mielestä muutoksia puuhattiin jo ennen päätöksentekoa, mutta muutokset olisivat olleet juuri sitä, mitä viranhaltijoilta on pyydetty, joten olisi kai voinut kuvitella, että ilman muuta ne menevät läpi päätöksenteossa, että toimeksi vaan. Kokonaisuus valmisteltiin asiantuntevasti. Ei tullut tilannetta, jossa päällikkö ei olisi osannut vastata aihetta koskevaan kysymykseen. Homma oli hallussa – jopa kylmäkuljetuslaatikoiden väri saatiin tietää.
Mikä sitten meni mönkään? Mitä vastaisuudessa pitää tehdä toisin? Vähitellen alan päästä kirjoittamaan otsikon mukaisesti… *virnistys*
Ensin asia tuotiin hallitukseen linjauksena, että on ok muuttaa toimintatapoja. Tämä koettiin liian ympäripyöreäksi, joten asia lähetettiin jatkovalmisteluun. Kahdessa viikossa materaalia kertyi kymmeniä eri dokumentteja, joista jotkut olivat sähköpostissa, jotkut esityslistan liitteenä, jotkut jossain muualla. Keissi levisi. Siitä tuli monimutkaisen oloinen. Asia olisi ehkä pitänyt koota yhdeksi kymmensivuiseksi dokumentiksi, kouluselvityksen tapaan.
Iski luottamuspula. Kaupunginhallitus ei uskaltanut luottaa, että virkamiehet hoitavat heille kuuluvat hommat eli huolehtivat yksityiskohdista (kuten kylmäketjun katkeamattomuudesta) ja vastaavat, että säästölaskelmat pitävät paikkansa.
Puuttui rohkeus tehdä päätöksiä, jotka tuovat mukanaan muutoksia (ja aina muutokset ovat työläitä, vähän tuskaisia ja kyllä niissä päiviteltävää riittää) ja heikennyksiä (kylmät ateriat kotihoidossa) palvelutasoon. Tästä kyllä Anneli Ranne jo valtuustoseminaarissa porukkaa varoitti; ei tule olemaan kivaa nuijia säästöpäätöksiä, mutta se on tehtävä selkä suorana, yhtenä rintamana. Samassa yhteydessä itse vetosin päättäjiin, että ei nyt sitten itse asetuta jarruksi, kun pyytämiämme säästötoimia aletaan tehdä.
Mielestäni valtuuston ja hallituksen tehtävä on vedellä isoja linjoja. Siellä on nähtävä iso kuva, mikä pitkässä juoksussa on kaupungin parhaaksi. Niissä on linjattu, että kaikkien hallinnonalojen pitää etsiä säästökohteita ja saada aikaan rakenteellisia muutoksia, joilla kertyy säästöjä jatkossakin. Me käskimme säästämään ja toimimaan nopeasti, niin että jo 2016 vaikutukset näkyvät.
Nyt, kun ruokapalvelut teki, kuten olimme määränneet, peräännyttiin. Vedettiin matto pois alta. Jos itse olisin ruokapalveluista vastuussa, kokisin kyllä tulleeni petetyksi ja olisin ymmälläni, että mitähän ihmettä tässä sitten pitäisi tehdä tai olla tekemättä.
Otsikon kolmas kohta vielä. Tyhmyys. Ehkä olen niin tyhmä, yksinkertainen ja sinisilmäinen, että minulta on jäänyt jotain huomaamatta tai olen ymmärtänyt jotain aivan väärin. Se on ihan mahdollista. Saa valaista – kiitos jo etukäteen.
Kaikesta huolimatta: Eläköön kouluruoka! Ja vanhusten ruokapalvelu! On ne vaan hyviä palveluita, joita ei kaikissa maissa ole ollenkaan.
Lue lisää: https://hannamarialta.wordpress.com/