Puhe Ikaalisten Kokoomuksen 100-vuotisjuhlassa Omalla Tuvalla 27.1.2019
Arvoisat juhlivat Ikaalisten kokoomuslaiset, hyvät naiset ja herrat, hyvät ystävät
Ei ole epäilystäkään etteikö palava tuli ollut niiden Ikaalilaisten suurnaisten ja suurmiesten sydämessä jotka 113 -vuotta sitten kokoontuivat perustamaan Vanhasuomalaisten jälkeisen Ikaalisten Suomalaisen Seuran. Palava tuli omasta vapaasta maasta.
Ei ole epäilystäkään etteikö palava tuli ollut niiden ikaalilaisten naisten ja miesten sisällä, jotka 100 -vuotta sitten kokoontuivat perustamaan Kokoomuspuolueen paikallisjärjestöä Ikaalisten Kansallisseuraa. Palava tuli siitä, että heidän oli koottava hajallaan oleva kansa rakentamaan itsenäistä Suomea, toimintakykyistä parlamentarismia, paremman elämän kaikille turvaavaa yhteiskuntaa, parempaa huomista, jossa on hyvä olla.
Tammikuussa 1919 Ikaalisissa kuulutettiin:
Niitä kansalaisia, jotka kannattavat kansallista kokoomuspuoluetta kehoitetaan saapumaan kokoukseen Kauppalan Seurahuoneelle tämän kuun 19 päivänä kello puoli 1 päivällä keskustelemaan ja päättämään paikallisyhdistyksen perustamisesta Ikaalisiin.
Tällä ilmoituksella kutsuttiin väkeä Ikaalisten kansallisseuran perustavaan kokoukseen tammikuussa 1919. Pastori Ahonen oli edellisen vuoden lopulla käynyt Kansallisen Kokoomuksen perustavassa kokouksessa Helsingissä ja sydämessä palava tuli kehotti toimimaan. Hän oli valmis perustamaan paikallisosaston Ikaalisiin ja toimi ensimmäisessä kokouksessa keskustelun avaajana.
Kokouksessa puhetta johti rehtori Väinö Kotkanen, ja tietämän mukaan perustamisen puolesta käytettiin lukuisia puheenvuoroja. Tuli paloi väkevästi. Yhdistys sai nimekseen Ikaalisten Kansallisseura.
Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin:
opettaja Kohonen Tevaniemestä
maanviljelijä Niskala Poltilta
Eino Heiskala Luhalahdesta
Frans Salava Jyllistä
Vihtori Talonen Vatsiaisista
Vilhelm Vänni ja Vihtori Kauppila Kartusta
opettaja Tamminen kirkonkylästä
opettaja V. Sillanpää ja agronomi Vihtori Hiekka Kilvakkalasta
kauppias Kuuri Kovelahdesta
emäntä Ylinikkilä Vähäröyhiöstä
rehtori Väinö Kotkanen, neiti M. Salokaarto ja insinööri V. Steenroos kauppalasta.
Johtokunta oli laaja ja peitti koko pitäjän, perustamista edesauttoi se, että Ikaalisten Suomalaisen Seuran jäsenistö valtaosaltaan liittyi Kansallisseuraan. Itsenäisen Suomen vapauden aate paloi sydämessä.
Satavuotta sitten elettiin hyvin toisenlaisessa Suomessa. Keskimääräinen elinikä oli vain 46 vuotta, bruttokansantuote oli Tansanian nykytasoa ja kansakoulua edemmäs opiskeli vain viisi prosenttia väestöstä. Suomessa oli tuhat yksityisautoa, niistä kolmasosa Helsingissä. Puhelimia oli alle 1 jokaista 100 henkeä kohti. Juuri itsenäistynyt Suomi oli Euroopan köyhimpien maiden joukossa. Tämän päivän Bruttokansatuote on asukasta kohden 16-kertainen verrattuna tilanteeseen satavuotta sitten. Se tarkoittaa, että olemme yhteiskuntana luoneet hämmästyttävällä tavalla vaurautta itsenäisyytemme aikana. Samalla se tarkoittaa sitä, etteivät minun sukupolveni suomalaiset pysty käsittämään silloisen köyhän maan oloja ja sen yhteiskunnan kansalaisten kohtaamia haasteita jokapäiväisessä elämässään.
Tuskin arvasi pitkäaikainen puheenjohtajamme Nimismies Kaarlo Sparfven ollessaan mukana perustamassa jo vuonna 1906 Ikaalisten Suomalaista Seuraa, että vuoden 2019 tammikuussa suomalaiset saavat elää yhteiskunnassa, joka on maailman vakain. Yhteiskunnassa, jonka keskiössä on jokaisen ihmisen turvallisuus, oikeus sananvapauteen, oikeus mielipiteen ilmaisuun ja oikeus omistamiseen. Yhteiskunnassa, jonka sisäistä rauhaa ja yksilön oikeuksia varmistaa riippumaton oikeuslaitos ja yksi maailman parhaista poliisiorganisaatioista. Yhteiskunnassa, jonka kansalaiset luottavat toisiinsa ja virkavaltaan. Yhteiskunnassa jonka jäsenet ovat luottamuksen arvoisia. Hyvät kokoomuslaiset, me elämme maassa joka on maailman vakain, turvallisin ja luottamusta herättävin.
Tuskin arvasi Pastori Ahonen perustaessaan Ikaalisten Kansallisseuraa, että satavuotta myöhemmin juhlii tuo sama yhdistys maassa, jonka kansa on maailman onnellisin. Maassa, joka on maailman vapain maa. Maassa, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas ja yhteiskuntaa korjataan jatkuvasti kohti mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Tuskin arvasi yhdistyksemme ensimmäisessä kokouksessa nuijaa heiluttanut rehtori Väinö Kotkanen, että sadan vuoden päästä kokoontuu juhlaan kokoomuslaisia kansasta, joka on maailman sivistynein. Tuskin arvasi, että sadan vuoden päästä Suomen koulutusjärjestelmä on maailman huippua ja ikäluokasta jo yli 40 prosenttia hankkii kolmannen asteen koulutuksen.
Suomi on suuressa maailmassa pieni maa. Väestömme on vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä. Mutta pienikin voi ponnistaa maailman kärkeen, ja niin Suomi ja suomalaiset ovat tehneet, sillä kansainvälisissä hyvien asioiden vertailuissa Suomi on usein kärkijoukossa muiden Pohjoismaiden kanssa. Tämän maan, itsenäisen Suomen rakentamista on läpi sen historian ajan johdattanut eteenpäin isänmaallinen porvarillinen aate.
1930, 1940 ja 1950 -lukujen aikana etulinjaan asettunut sukupolvi teki niin suuren työn, että sitä on vaikea ymmärtää. Heidän antama uhri isänmaalle on niin iso, ettei sitä voi mitata. He taistelivat sinnikkäästi maansa vapauden puolesta, he hoitivat kunnialla mittavan siirtolaisten uudelleen asuttamisen, he maksoivat maailmanhistorian suurimmat sotakorvaukset. He ja heidän jälkeensä tulleet rakensivat vahvan perustan hyvinvoinnille, jatkoivat kehitystä kohti tasa-arvoista Suomea, alkuun panivat monta uudistusta, joiden avulla kansamme on noussut maailman kärkimaihin. He loivat maallemme ulkopolitiikan jolla turvattiin suomalaisille etuoikeus elää rauhassa.
1970 -luvulle tultaessa Ikaalisten Kokoomuksen Nuoret olivat aktiivisena liikkeenä koolla. Tuskin kovinkaan monessa paikassa Kokoomusnuorten puheenjohtaja on samalla myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran puheenjohtaja, mutta Ikaalisissa sekin oli mahdollista. Ikaalisten Kokoomuksen Nuoret nimittäin marssivat yli 30 nuoren voimin paikallisen Suomi-Neuvostoliitto-Seuran vuosikokoukseen ja yksinkertaisesti valtasivat sen.
Kun itänaapurin delegaatio sitten saapui vierailulle, tähän saliin kokoontuneet kokoomusnuoret esittelivät paikkakuntamme nähtävyyksiä ja vahvuuksia. Eron hetkellä silloinen nuorten puheenjohtaja, myöhemmin yhdistyksemme pitkäaikainen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja Jyrki Talonen teki jotain joka jäi paikallaolleiden mieleen. Hän kiinnitti jokaisen itävieraan rintaan keltaisen Ole Porvari -pinssin, josta vieraat olivat haltioissaan – pinsseistä kun tykkäsivät. Mahtoivat Rantaperkiön työväenyhdistyksen jäsenet olla ihmeissään, kun delegaatio itänaapureita tuli seuraavaan vierailukohteeseen Tampereelle.
Saman vuosikymmenen lopulla Ikaalisten Kansallisseura muutti nimensä Ikaalisten Kokoomukseksi.
Sodan jälkeen Ikaalisten Kansallisseuran ja sittemmin Kokoomuksen puheenjohtajuutta ovat hoitaneet Aarne Kauppila, Viljo Toriseva, Katri Virta, Urho Seppälä, Kalevi Laaksalo, Samuli Läykki, Toivo Suvilampi, Mauno Salminen, Atso Turunen, Jyrki Talonen, Tapio Maljonen, Juhani Haveri, Jaakko Peltola, Ismo Suojanen, Asko Myllymäki, Antero Rytkölä, Timo Tuomisto ja Esa Talonen.
Sihteerin tehtävissä ovat olleet Väinö Yli-Viikari, Matti Kamrat, Ilmari Rantavaara, Pekka Sillanpää, Antti Ylistalo, Antti Mäkelä, Eero Kauppila, Kari Järvinen, Jouko Laaksonen ja Esa Holmala.
Lukuisat muut mitä erilaisimmissa tehtävissä, hallitusten ja toimikuntien jäseninä, tilaisuuksien järjestäjinä, materiaalin jakajina, vaalijulisteiden kiinnittäjinä, keskustelijoina, kunnallisissa luottamustehtävissä ja niin edelleen ovat edesauttaneet kokoomuslaisen aatteen eteenpäin menoa ja Suomen rakentumista. Yhteiskuntaa on viety sillä samalla palavan tulen ajatuksella eteenpäin.
Olen saanut kunnian olla mukana Ikaalisten Kokoomuksen toiminnassa nyt kuusi vuotta, ja olen saanut huomata, että yhdistyksemme sydämessä työskentelee erityinen ihminen, joka on vähintään kaksi viimeisintä puheenjohtajaammekin houkutellut mukaan yhdistyksen työhön. Arja, olet yhdistyksemme sydän, kiitän sinua siitä samasta palavasta tulesta.
Sata vuotta sitten koolla olleiden naisten- ja miesten palavaan tuleen voi samaistua. Olen lähtenyt mukaan Kokoomuksen toimintaan, jotta voisin omalta osaltani muuttaa maailmaa paremmaksi. Tasavallan Presidentti kuvasi uudenvuoden puheessaan näin: “On muistettava, kenelle ja miksi me tätä suurta tarinaamme kirjoitamme. Teemme sen lapsillemme. Kasvatamme heitä sanoillamme ja esimerkillämme. Ja teoillamme muovaamme maailmaa, joka heille jää.” Tämä on myös satavuotisen kokoomusliikkeen muistettava.
Kiitos isiemme, äitiemme, iso-isiemme ja isoäitiemme sekä heidän vanhempien ja isovanhempien, me saamme nauttia satavuotiaan Suomen ihmeestä. Samalla, meidän on muistettava vastuumme, työ on kesken, yhteiskunta on keskeneräinen. Ympärillämme on pahaa oloa, yksinäisyyttä, toivottomuutta ja masennusta. Helsingin Sanomat kirjoitti tammikuun alussa pysäyttävän jutun vähävaraisen elosta tämän päivän Suomessa. Tarinoita tosielämästä tuli lehdelle yli 4000 kappaletta. Elämme maassa, jossa tuloerot ovat maailman pienimmät ja jossa on vähiten köyhyyttä. Köyhyyttä silti on, ja siltä me emme saa, emmekä voi ummistaa silmiämme. Hyvinvointiyhteiskunnan mittarina on myös se, kuinka se huolehtii heikoimmistaan. Lähes jokaisessa Helsingin Sanomien kirjoittamassa tarinassa toistui sama viesti; kun tässä maassa joudut tilanteeseen, jossa et voi omilla toimillasi ja valinnoilla vaikuttaa tulevaisuuteen, kaikki toivo menee. Ja kun toivo menee, mitä jää jäljelle? Jos tulevaisuudenusko menee, menee usko myös kanssaihmiseen, yhteiskuntaan ja kaikkeen siihen minkä sukupolvet ennen meitä ovat rakentaneet.
Suomessa jäykät työmarkkinat pitävät yllä korkeaa työttömyysastetta, työttömyys synnyttää köyhyyttä ja näköalattomuutta. Työmarkkinoita on vapautettava siten, että järjestelmämme suojaa ihmistä – ei järjestöjä, kuten se nyt tekee. Jokaisen on voitava päättää solmiiko työsuhteen ja neuvotteleeko itselleen työehdot, vai antaako sen tehtävän ammattiliiton hoidettavaksi. Tässäkin lähtökohdaksi on otettava ihmisen vapaus toimia! Työlainsäädäntö tulee siirtää parlamentaariseen päätöksentekoon, työehtosopimusten yleissitovuus tulee poistaa ja minimipalkasta tulee säätää laki.
Me tiedämme mitä tapahtuu, kun ihmiselle annetaan valta käyttää omaa potentiaaliaan tulevaisuuden luomiseksi. Se voimaannuttaa ihmisen! Meidän on muutettava sosiaalietuusjärjestelmämme pois byrokraattisesta lähimmäisen alas painamisesta. Ongelmamme ei ole järjestelmän hyväksikäyttäjät vaan se, että me emme usko ihmiseen. Kokoomuksen on tässäkin asiassa palattava ihmisen puolelle! Meidän aatteemme kertoo, että yhteiskunta on rakennettu ihmistä varten, ei toisinpäin. Kokoomuksen tulee siis ajaa Sosiaaliturvan muutosta kohti Perustili -mallia, joka parhaimmillaan voimaannuttaa ihmisen pois byrokraattien hampaista. Haastan tähän ajatteluun mukaan!
Arvojemme ytimessa on koti, uskonto ja isänmaa. Meidän on syytä muistaa tämä arvopohja, kun matkaamme kohti seuraavaa sataa vuotta yhä vauhdikkaammin muuttuvassa maailmassa. Arvojemme ja ajatustemme evoluution ei pidä rakentua abstraktiin teoriaan vaan elävään elämään ja aikaisempiin juuriin – silloin siitä muodostuu myös pysyvää! Kokoomuksen on oltava yksilön puolella, ihmisen puolella, yhteiskunnan ytimessä olevan yhteisön – perheen puolella. Me ponnistamme siitä kristillisestä maailmankatsomuksesta, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas, Jumalan luoma. Perheidemme ja lastemme hyvinvoinnin on tänä päivänä oltava kaiken päätöksenteon ytimessä.
Siitä on 6 vuotta, kun aloitin matkan Ikaalisten kaupunginvaltuutettuna. Menneet vuodet ovat olleet työntäyteisiä mutta antoisia. Olen katsonut kunnallispolitiikan parhaita puolia, kun ihmiset löytävät yhteisen sävelen, mielipiteet tulevat yhteen ja asioita tehdään yhteiseen hyvään ja tulevaisuuteen katsoen. Parhaimmillaan se on tarkoittanut uuden Keskustan koulun rakentamista tai Uusi-Ikaalinen hankkeen myötä innostunutta ja aikaansaavaa kuntatyöntekijää. Olen nähnyt myös kunnallispolitiikan varjoja, niitä samoja varjoja joita ihmiskunta mukanaan kantaa. Pahimmillaan se on selän takana puhumista, kyynisyyttä, virheistä haukkumista tai valittamista ilman ratkaisuja.
Maailma on muuttunut valheiden verkoksi, jossa menestys näyttää tulevan toista haukkumalla ja itseään nostamalla. Faktat muuttuvat puolitotuuksiksi ja fiktio näyttäytyy faktana, sosiaalinen media vauhdittaa vääristyneen todellisuuden leviämistä. Maailma näyttäytyy yhä enemmän paikalta, jossa toista ei ymmärretä, ei edes haluta ymmärtää. Olen kuitenkin vakuuttunut, että jo tänään me voimme nousta tätä kehitystä vastaan. Siihen tarvitsemme yhteistä tahtoa. Oletko turhautunut väittelemään kaverin kanssa facebookissa – mitäs jos kokeilisit keskustelua tosielämässä! Näetkö jonkin asian olevan väärällä tolalla – tartu kiinni ja tee asioita korjataksesi se! Oletko pettynyt siihen mitä päättäjät ovat saaneet aikaan – älä valita, vaan lähde mukaan vaaleihin! Demokratiassa sinulla on valta muuttaa maailmaa.
Kaksi vuotta sitten oma esikoiseni toi kuudennen luokan koe-esseen nähtäväksi kotiin. Koin isyyden tähtihetkiä, kun hän, tuo kasvava nuori, puhui ilmastonmuutoksesta, luonnonvaroista, pakolaisuudesta ja köyhyydestä maailmassa. Silti viimeinen kappale alkoi toivolla päättyen lauseeseen: ”Me voimme muuttaa maailmaa”.
Aika moni meistä on joutunut istumaan kokouksissa liian pitkään tietäen, että kotona odottaa perhe ja puoliso. Joskus hammasta purren. Välillä hyvin yksinäisenä. Monet meistä ovat tehneet vaalityötä sateessa, pakkasessa, pimeässä – ilman palkkaa jääden.
Kiitos teille hyvät ikaalisten kokoomuslaiset, että olette yhteisessä työssä mukana! Olen teistä ylpeä. Tänään on aika juhlan.
He, joiden sydämessä paloi paremman huomisen tuli sata vuotta sitten, onnistuivat. Heidän ja heidän jälkeensä tulleiden ahkeran työnteon kautta unelmat toteutuivat.
Jokaisen kokoomuslaisen sisällä sykkii pohjimmiltaan vapauden sydän. Siksi puolue ei ole eikä voi tulla esimieheksi. Meillä se on väline, jonka kautta isänmaa on ollut ja pysyy sinisenä ja valkoisena.